Kiltti sana taitaa olla peräisin viikingeiltä ja Skandinaviasta.
Sanan alkuperä on kytketty muinaisnorjalaiseen sanaan kjalta. Islannin kielessä kjalta, syli, vaate, liina, esiintyy yhä. Kjilt tarkoitti muinaisnorjaksi vekitettyä tai taitettua kangasta, kilte tanskaksi kankaan vyöttämistä tai vyön alle työnnettyä kangasta.
Skotlanti kävi kauppaa pohjoisrannikkonsa kautta itään ja länteen, joten viikinkihistorian perusteilla ei ole ihme, jos rannikoiden ja pohjoisen skotlannin asukkaat ja viikingit käyttivät samantapaista vaatetta. Alamailla tuollaista noin vain ylle heitettyä kangasta pidettiin barbaarisena rosvon asuna.
Merkit ensimmäisistä tartaaneista eli kohtisuoraan kudotuista ruutukuvioisista, löytyvät tekstiiliteollisuuden tietojen mukaan 200-luvulta.
Kiltti oli alunperin vain täyspitkä kahdesta pystykangaspuun leveyden sanelemasta kaistaleesta yhteen ommeltu kangas, joka vyötettiin vyöllä ja yläkulmat kiinnitettiin jonkinmoisella neulalla tai soljella sään ja käyttäjän mukaan.
Kun kankaan otti päältään, siitä tuli plaid eli viltti.
Villa tai pellava värjättiin paikallisesta luonnosta saatavin värein ja kehrättiin langaksi. Kangas kudottiin niin, että siinä oli pitkittäisiä ja poikittaisia raitoja. Klaanien tyylitajua enemmän kankaiden erityispiirteisiin vaikutti alunperin luonnonvärien saatavuus.
Kun täyspitkä kiltti keksittiin nostaa ylemmäksi, siinä oli helpompi kävellä. Puolikkaasta kangasmäärästä sai polvipituisen kiltin. Sekin vyötettiin päältäpäin paikalleen.
Eri klaanit ovat kutoneet itselleen erilaiset tartaanit. Tätä nykyään eri yritykset ja yksilöt voivat suunnitteluttaa ja teettää itselleen oman tartaanin, joka kudotaan Skotlannissa. Kilttejä myös uusiokäytetään vaatevalmistuksessa esim. 21st century kilts. Myöhempinä aikoina kiltin käytön ovat pienemmissä määrin omaksuneet myös walesilaiset ja irlantilaiset osana
kelttiläisromantiikkaa.
Skotlannin ylämailla klaanilaitos on jossain määrin säilynyt ainakin kulttuurisesti tähän päivään saakka, vaikka sillä ei enää olekaan poliittista merkitystä. Sillä on kuitenkin edelleen merkitystä yksilön minäkuvan kannalta.
Klaanipäälliköt on edelleen rekisteröity ja klaaneilla on tunnusomaiset tartan-kankaansa, joista suurin osa on peräisin 1800-luvulta. Klaanit liittyvät tiettyyn maantieteellisen alueeseen, jonka keskuksena on klaanipäällikön linna ja yhteisiin kokoontumisiin osallistuminen on tärkeää.
Skotlannissa kullakin klaanilla on oma vaakunansa ja klaanipäällikön arvo on aatelinen Skotlannin lain mukaan. Menneinä aikoina klaani koostuikin yleensä niistä, jotka asuivat päällikön mailla tai jotka olivat riippuvuussuhteessa häneen. Päällikkö saattoi liittää klaaniinsa henkilöitä muista klaaneista tai hän saattoi karkoittaa klaaninsa ja jopa oman perheensä jäseniä. Alkuperältään klaanijärjestelmä muistutti kuitenkin melkolailla irlantilaista, sillä niillä oli sama alkuperä.
Tänä päivänä klaanin sukunimi tekee klaanin jäseneksi. Tänä päivänä klaanin jäsenyyteen voidaan hakeutua myös äidin puoleisen suvun kautta, ellei klaanipäällikkö sitä torju. Edelleen klaaneilla on osastoja ja usein listoja niistä, mutta niitä ei rekisteröidä virallisesti. Ne ovat sukunimiä, perheitä ja klaaneja, jotka ovat klaanin osia klaanipäällikön päätöksen mukaisesti. Monilla klaaneilla on myös omia sisäisiä ritarikuntia.
Alamaiden klaanit olivat britti-kelttien sukuyhteisöjä, mutta 1800-luvun alussa niillä ei kuitenkaan ollut omia tartan-kankaita eivätkä he käyttäneet kilttiä tai soittaneet säkkipilliä. 1700-luvulle tultaessa alamaat oli liitetty englantilaiseen järjestelmään. Kuningas Yrjö IV oli kuteinkin innokas gaelilaisen kulttuurin tukija, ja niinpä alamaiden ja rajaseutujen asukkaat tulivat mukaan skottilaiseen klaanijärjestelmään ja omaksuivat sen klaanikulttuurin.
Kiltti on skotlantilaiseen miesten kansallispukuun kuuluva laskostettu, tavallisesti ruudullinen hameen kaltainen vaate. Kiltti on polvipituinen ja pohjaväriltään usein sininen, punainen tai vihreä. kankaan eli tartaanin ruutujen, sett, koon, värien ja raitatiheyden vaihtelulla saadaan aikaan tuhansia erilaisia yhdistelmiä, joista monet merkitsevät tietyn klaanin tunnusta. Vyötäröltä roikkuva nahkapussukka, sporran, sekä kudotut polvisukat (joista oikeanpuoleisen varteen on työnnetty sgian dubh, tikari) on tärkeä osa kilttiä.
Alkujaan skotlantilaiset kantoivat Sgian Dubhia paidan hihassa, lähellä kainaloa. Tapa kuitenkin muuttui ja nykyisellään Sgian Dubh kuuluu skotlantilaisessa kansallispuvussa sukan varten. Tämän pienen veitsen nimi Sgian Dubh tarkoittaa suorana käännöksenä mustaa veistä. Nimi juontuu joko kahvan mustasta väristä, sillä kahvat usein valmistettiin ikivanhasta suosta nostetusta ja siellä mustuneesta puusta, tai mielikuvasta joka piilotettavasta veitsestä tulee. Pieni ja huomaamaton veitsi nimittäin kulki aina piilotettuna ja näkymättömänä mukana. Musta veitsi tarkoittaakin piilossa tai salassa olevaa veistä.
Kiltti sai vekit 1700-luvulla. Ensin ylämaan rykmentit käyttivät sitä sotiessaan Britannian armeijassa englantilaisten rinnalla. Skottisoturien urhollisuus teki heistä suosittuja ja ihailtuja sotilaita. Osittain tästä syystä kilteistä tuli aristokratian ja Britannian kuningashuoneen suosimia asuja.
Kuningas Yrjö II kielsi kiltin ja muiden ylämaiden vaatteiden käytön 1746 poikkeuksena vain Ylämaiden rykmentti, ajatuksena ajaa alas ylämaiden kulttuuri, sillä se yhdistyi ihmisten mielissä jaakobiiniseen kapinaan. Kun kielto 1782 kumottiin alkoivat ylämaiden maanomistajat tukea ylämaiden puvun käyttöä. Kiltistä tuli koko Skotlannin symboli Kuningas Yrjö IV vieraillessa Skotlannissa 1822, vaikka 90% väestöstä asui alamailla.